Miten lukea Raamattua?

Jumaliselle lukialle

armoa ja rauhaa Jumalalta meidän Isältämme, ja Herralta Jesukselta Kristukselta!

Itse Biblian lukeminen pitää tapahtuman rukouksella ja ajattelemisella.

Niin usein kuin aivomme lukea Pyhää Raamattua, pitää meidän rukoileman Jumalaa, että Hän sen alla tahtois varjella meitä kaikesta hempeydestä, lihallisesta viisaudesta, väärästä tarkoituksesta, kalliin Sanansa väärin käytöksestä, ja kaikista niistä esteistä, mitkä liha, maailma ja perkele taitavat panna tiellemme lukemisessa; että Hän sitä vastaan tahtois avata sydämemme ja ymmärryksemme, antaa meille Pyhän Hengen, joka on oven vartia, ja valaistut ymmärryksen silmät, että me oikein mahtaisimme ymmärtää Pyhän Raamatun, ja siitä käsittää Hänen jumalallisen tahtonsa; ja vihdoin, että Jumala tahtois sen, mitä luemme ja ymmärrämme, ei ainoastaan kiinnittää muistoomme, mutta myös syvältä painaa sydämeemme ja tahtoomme, ja liikuttaa sen, elämässä noudattamaan Raamatusta tuttua Jumalan tahtoa.

Senkaltaista rukousta pitää myös harjoitettaman ajattelemisessa; sillä toinen näistä auttaa toista. Rukouksen kautta tulee tutkistelemus enätyksi, ja tutkistelemuksen kautta rukous kehoitetuksi.

Ajattelemisesta olis paljon sanomista; mutta koska tämä osoitus on sovitettu myös kaikkien yksinkertaisimmille, niin annetaan ainoastansa tietää, että Biblian lukeminen pitää tapahtuman niin, että tarkka vaari otetaan sekä Raamatun yhteisestä, että sen kirjan eli tekstin, jota luemme, erinomaisesta tarkoituksesta. Meidän pitää pysymän jokaisen sanan yhteisessä ja tavallisessa ymmärryksessä ja luonnollisessa merkityksessä, jos ei tarve vaadi siitä luopumaan. Selkiämmät Raamatun paikat pitää pantaman vaikeampain perustukseksi, ja toinen paikka toisen kautta selitettämän. Jokaisessa erinäisessä tekstissä pitää ajateltaman, kuka se on, joka puhuu, Raamattuko itse vai joku vissi persona, joka puhuvana edestuodaan; missä tilassa, millä ajalla ja missä paikassa se tapahtuu; mistä ja kenelle puhutaan; mikä on antanut siihen tilan, ja missä tarkoituksessa se tapahtuu. Edelläkäyväisistä ja seuraavaisista pitää joka tekstissä vaari otettaman, ja kaikki sanat pitää visummasti tutkittaman.

Emme saa yhtään Raamatussa kohtaavaista ainetta pitää halpana ja meidän vaarinotettavaksemme sopimatoinna, ehkä ne, ulkonaisen muodon puolesta, taitaisivat näkyä yksinkertaiseksi, niinkuin luonnosta tutut totuudet, yhteiset sananlaskut, vertaukset jokapäivä kohtaavaisista asioista, niinkuin kylväjästä, lasketusta verkosta, hapatuksesta, etc. vaan meidän pitää uskoman, että myös niillä on avarampi sisältö kuin joku ahkerinkaan tutkinto voi käsittää, ja että ne sentähden pitää tarkalla silmällä kurkisteltaman.

Meidän tulee tytyä, vaikka emme alussa kaikkia eli vähintäkään osaa Raamatusta ymmärtäisi, sillä tässä kohtaa niin korkeita asioita, joita ei suurikaan opettaja taida kerskata kaikkia perustuksesta ymmärtävänsä. Sentähden tulee meidän viriästi pyrkiä edespäin Biblian lukemisessa ja tytyä siihen ymmärrykseen, jonka Jumala meille lainaa; sillä Hänellä on myös tässä osassa aikansa ja hetkensä, ja Hän antaa jokaiselle, koska ja kuinka paljo Hänen viisautensa löytää kullekin tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Kyllä siinä on, että kaikki, mitä autuudeksemme tietää tarpeellinen on, ei ainoastansa selkiästi ja ymmärrettävästi löydy Pyhästä Raamatussa, mutta myös viriä ja harras Biblian lukia taitaa sen käsittää.

Mutta rakentavainen sovitus itse elämään pitää oleman Biblian lukemisen päätarkoitus; ja se, joka sitä varten lukee Raamattua, hän havaitsee, että Jumala ottaa otolliseksi hänen hyvän tarkoituksensa, ja avaa hänelle päiväpäivältä aina enemmin ja enemmin Raamatut. Meidän tulee siis, koska olemme tutkineet tekstin, ja perustuksesta sen ymmärrämme, käyttää se

  1. Uskon vahvistukseksi
  2. Väärän opin voittamiseksi
  3. Neuvoksi jumaliseen elämään
  4. Varoitukseksi synneistä ja niitten nuhtelemiseksi
  5. Lohdutukseksi

Sentähden pitää Raamattua senkaltaisilla ajatuksilla luettaman, juurikuin kaikki, mitä siinä puhutaan, meitä tarkoittais. Meidän elämämme pitää sitä luettua sanaa kohden asetettaman, ja katsottaman, kuinka se sen kanssa yhteen sopii ja mitä siinä vielä puuttuu. Puutteet, kuin ne havaitsemme tässä Jumalan sanan kirkkaassa peilissä, pitää ojettaman, ja meidän pitää niin aina ahkeroitseman tulla Jumalan tahtoa lähemmäksi. Jokaisessa totuudessa, jonka Pyhästä Raamatusta opimme, tulee meidän seisahtua, niinkuin kirkkaan lähteen tykönä, jossa kasvojamme katsella tahdomme, ja kysellä itsiämme: uskotkos tämän sydämestä? Oletkos tämän totuuden antanut tulla voimalliseksi sielussas, ja ollut sille kuuliainen? Jos ei tämä ole tapahtunut, kuinkas sen tahdot vastata ja seisovainen olla? Tässä näet kuitenkin, että Jumala itse sitä vaatii. Eikö se ole tarpeellinen, ettäs todella ajattelet totista muutosta? Koska tällä eli muulla senkaltaisella tavalla, opin laadun jälkeen, sovitus tapahtuu, silloin taitaan havaita, mikä voima Raamatulla on, että se on terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, ja tunkee lävitse, siihen asti kuin se sielun ja hengen eroittaa, ja jäsenet ja ytimet. Jos joka talossa senkaltainen Biblian lukeminen vilpittömällä sydämellä tapahtuis, ja se aljettaisiin ja päätettäisiin hartailla rukouksilla, niin saataisiin, meidän kylmän ja riutuneen kristillisyyden siasta, nähdä, mitkä kalliit uskon ja elämän hedelmät siitä puhkeaisivat.

Jumala täyttäköön meitä kaikkia tahtonsa tuntemisella, kaikkinaisessa hengellisessä viisaudessa ja toimessa, että me soveliasti vaeltaisimme, kelvaten kaikissa Herralle, ja hedelmän tekisimme kaikissa hyvissä töissä, ja kasvaisimme Jumalan tuntemisessa, ja vahvistetuksi tulisimme kaikella voimalla, Hänen kunniansa väkevyyden jälkeen, kaikkeen kärsivällisyyteen ja pitkämielisyyteen ilon kanssa! Amen!