Yksin Kristus

Solus Christus on yksi uskonpuhdistuksen keskeisiä taisteluhuutoja, jossa tiivistyy protestanttinen usko samoin kuin muissakin kalliin uskomme tiivistelmissä.

Paavalin esimerkki

Paavalissa paloi puhdas into sen evankeliumin puolesta, jota hänet oli lähetetty saarnaamaan. Seuraamalla Paavalia Galatalaiskirjeessä voimme havaita miten dogmaattisesti hän oli yksin Kristus -hengen vangitsema.

Varmaankin Galatalaisiin vaikuttavien lainkiivailijoiden saarna kuulosti vain hieman erilaiselta, kuin Paavalin saarna. Ei miltään sellaiselta, joka olisi evankeliumin olemusta muuttanut, päinvastoin, lainkiivailijoiden sanomasta näytti olevan pelkästään etua. Hehän myös saarnasivat Kristusta. He saarnasivat Kristusta Israelin luvattuna Messiaana, kenet oli hyväksyttävä, jotta messiaaninen pelastus olisi saavutettavissa. Eivät hekään saarnanneet pelastusta ilman Messiasta. Mutta, vaikka he julistivat, että pelastus saavutettaisiin vain Messiaan nimessä, he kielsivät, että se saavutettaisiin ainoastaan Hänen nimessään. Jotakin muutakin edellytettiin. Oli hyväksyttävä Messias, mutta myös ympärileikkaus tuli pitää -- laki oli pidettävä -- sisälle elämään oli mentävä juutalaisuuden portista.

Tämä oli se oppi (ei siis mikään täysin antikristillinen systeemi), jonka Paavali leimaa toiseksi evankeliumiksi, tai paremminkin ei-ollenkaan-evankeliumiksi, jolla Siionia hämmentävät ne, jotka vääristelevät Kristuksen evankeliumin.

Oliko Paavali tässä tiukkapipoinen ja ylikriittinen? Varmastikin monen Galatalaisen mielestä. Miksi julistaa kiroustuomio niille, jotka muuten julistivat samaa Messiaan oppia, muuta poikkesivat tässä pienessä opinkappaleessa? Miten on puolustettavissa väite, että jos ympärileikkaus vastaanotetaan, niin Kristus ei ole oleva heille miksikään hyödyksi? Eikö Paavali tässä aiheuta aiheetta turhaa riitaa ja hajaannusta? Kieltämättä monenkin sympatia on tänä päivänä Galatalaisten puolella, kun he näin järkeilevät.

Mutta Paavali ajatteli systemaattisesti, jäljitti näennäisen pienet erimielisyydet niiden alkujuurille. Hän pystyi hahmottamaan asioiden ytimen ja tuomitsemaan totuuden, eikä vaikutelmien mukaan. Hän oli varsinainen dogmaattisen hengen perikuva. Meidän, jotka haluamme olla hänen seuraajia niin, kuten hän oli Kristuksen seuraaja, tulisi oppia häneltä seuraavia arvokkaita oppeja:

  1. Evankeliumin puhtauden säilyttäminen on elintärkeää

    Kristillisyyden pääviholliset eivät tule antikristillisistä systeemeistä. Kukaan ei pelkää, että buddhismi tai muhamettilaisuus nielaisee kristillisyyden. Turmeltunut kristillisyys on kristillisyyden pahin vihollinen. Miksi nostaa suuri häly pienistä opin kohdista, kun olemme kaikki saman Kristuksen palvelijoita? Koska puhdas evankeliumi on säilyttämisen arvoinen, sillä se on ainoa pelastava evankeliumi. Evankeliumiin lisäävät ja evankeliumista vähentävät eivät saarnaa pelastavaa evankeliumia, vaan toista evankeliumia, joka ei ole evankeliumia ollenkaan.

    Evankeliumin muuntaminen ihmiselle mielekkäämmäksi on suuri virhe, sillä tässä kompromissin tekijä lakkaa olemasta Kristuksen palvelija ja tulee ihmisten orjaksi. Jumalan totuuden opettaminen vaihtuu ihmisvalheiden opetteluksi. Palvelijaltahan ei muuta vaadita, kuin uskollisuutta.

  2. Yksin Kristus

    Meidän on kirkkaasti pidettävä mielessä (omassa ja muiden) tämä kallisarvoinen totuus: ainoastaan Kristuksessa on pelastus. Ainoastaan Kristuksessa sanan molemmassa merkityksessä. Vain Hänessä on pelastus yleensäkään mahdollista. Mutta puhdas evankeliumi ei pysähdy tähän, vaan pelastus on ainoastaan Kristuksessa myös sanan toisessa merkityksessä: Hänessä on kaikki pelastukseen tarvittava ja mitä ihminen siihen lisää, olipa mikä teko tai ajatus tahansa, muuttaa evankeliumin toiseksi. Pelastava evankeliumi löytää kaiken Kristuksesta. Hänen työhönsä ei tarvitse, eikä saa lisätä mitään. Toinen evankeliumi sanoo: Herra! Herra! Mutta Kristuksen perään laitetaan aina plus-merkki. Mitä hurskaampi asia plus-merkin jälkeen tulee, sitä petollisemmasta jäljitelmästä on kysymys.

Mitä pahaa ympärileikkauksessa oli? Sehän vain yhdistäisi Galatalaiset lujemmin Aabrahamin liittoon? Ympärileikkaus lienee hurskain teko mitä tässä tilanteessa voinee kuvitella! Mutta Paavalille ei kelvannut mikään muu, kuin Jeesus Kristus, sillä armo ei siedä rinnalleen yhtään tekoa, oli se kuinka hurskas tahansa. Siksi Paavali voi sanoa: Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.

Paavalin vakavilla sanoilla on monenlaisia sovelluksia meidänkin aikanamme. Monet laittavat plus-merkin Kristus-sanan perään ja jatkavat sitä hurskailta kuulostavilla ehdoilla. On Kristus ja kaste, Kristus ja uskon ratkaisu, Kristus ja kilvoittelu, Kristus ja hyvät teot, Kristus ja antautuminen, vain muutamia mainitakseni. Vain dogmaattinen henki voi seistä järkähtämättömänä kohdatessaan näitä ihmisoppeja, jotka lihalle niin sopisivat ja, jotka aina uudestaan ja uudestaan tunkevat seurakuntaovesta sisälle.

Saakoon sydämemme oppia Paavalilta, jotta mekin voisimme päättää tuntevamme vain Jeesuksen Kristuksen ja Hänetkin ristiinnaulittuna. Niin meillekin sopikoon elää ja saarnata, että voisimme sanoa ainoan toivomme ja kunniamme olevan Kristuksen ristissä. Suokoon Jumala meille armonsa niin, että löydämme Kristuksessa pelastuksemme alun, kulun ja lopun.


Rev. 2002-10-24
Osmo Saarikumpu