Ennaltamääräämyksestä eli Jumalan ennaltatietämyksestä

Martti Luther

Tekee kuitenkin mieli tästä kohdasta ottaa tilaisuuden tullen puheeksi epäilys Jumalasta ja Jumalan tahdosta. Olen näet kuullut, että siellä täällä kiertelee aatelisten ja mahtimiesten keskuudessa pahoja puheita ennaltamääräämyksestä eli Jumalan ennaltatietämyksestä. Näin sanotaan: Olen ennaltamäärätty ja pelastun, teenpä hyvää tai pahaa. Jos en ole ennaltamäärätty, joudun kadotukseen tekoihin lainkaan katsomatta. Ryhtyisin laajaan väittelyyn näitä jumalattomia sanoja vastaan, jos heikko terveyteni sen sallisi. Koska, jos nämä sanat ovat totta, niin kuin he luulevat, silloin menee mitättömäksi Jumalan Pojan lihaantulo, kärsimys ja ylösnousemus ja kaikki, mitä hän on tehnyt maailman pelastukseksi. Mitä hyötyä silloin olisi profeetoista ja koko Pyhästä Raamatusta? Mitä sakramenteista? Siis meidän on hylättävä ja poljettava jalkoihin kaikki tuo.

Tämä on kuitenkin Perkeleen myrkkynuolia ja varsinainen perisynti, jolla Perkele vietteli esivanhempamme sanoillaan: Te tulette olemaan niin kuin Jumala (1.Ms. 3:5). He eivät tyytyneet siihen, että Jumala oli ilmestynyt; sen nähtyään he olivat autuaat, mutta he tahtoivat tunkeutua jumaluuden ytimeen. He nimittäin järkeilivät mielessään sillä tuloksella, että on jokin salainen syy, miksi Jumala oli kieltänyt heitä syömästä sen puun hedelmästä, joka kasvoi keskellä paratiisia, ja sen he tahtoivat tietää. Aivan niin kuin mainitut ihmiset tänään puhuvat: Mitä Jumala on ennalta päättänyt, sen täytyy tapahtua. On siis epävarmaa ja tyhjää kaikki huoli uskosta tai sielun pelastuksesta. Sinun ei kuitenkaan ole sallittua lausua mielipidettä asiassa, jota on mahdotonta tutkia. Miksi sinä epäröit tai luovut uskosta, josta Jumala on sinulle antanut käskyn? Mihin tarkoitukseen hän näet lähetti Poikansa kärsimään ja ristiinnaulittavaksi meidän hyväksemme? Mitä hyötyä oli sakramenttien asettamisesta, jos ne ovat epävarmoja ja turhia meidän pelastuksemme kannalta. Muutenhan nimittäin, jos joku olisi ennaltamäärätty, hän pelastuisi ilman Poikaa, ilman sakramentteja ja ilman Pyhää Raamattua. Siispä Jumala on heidän herjansa mukaan ollut houkka lähettäessään Poikansa, tehdessään tunnetuksi lain ja evankeliumin ja lähettäessään apostolit, jos hänen ainoa tarkoituksensa on ollut, että olisimme epävarmat ja epäilisimme, pelastummeko vai olemmeko kadotuksen omat.

Nämä ovat kuitenkin Perkeleen juonia, joita käyttäen hän yrittää tehdä meistä epävarmoja ja epäuskoisia, vaikka Kristus on juuri siitä syystä tullut maailmaan, että tekisi meistä aivan varmoja. Onhan pakostakin seurauksena joko epätoivo tai Jumalan halveksiminen, joka kohdistuu Pyhään Raamattuun, kasteeseen ja Jumalan kaikkiin hyviin tekoihin, joilla hän on tahtonut vahvistaa meitä epävarmuutta ja epäröimistä vastaan. Hehän sanovat epikurolaisten tapaan: Eläkäämme, syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme (1Ko. 15:32). Turkkilaisten tavoin he säntäävät suin päin miekkaan ja tuleen, jos kerran on ennalta määrätty hetki, jolloin kuolet tai pelastut.

Näitä ajatuksia vastaan on asetettava Kristuksen elävä ja varma tuntemus. Olenhan usein huomauttanut meille olevan hyödyksi ja välttämätöntä, että meillä on täysin varma Jumalan-tuntemus ja se pysyy meissä lujasti sydämeemme omaksuttuna. Muussa tapauksessa uskomme on turha. Jos se ei näet nojaudu Jumalan lupauksiin, ei voi olla puhettakaan meidän pelastuksestamme. Mutta kun sen sijaan lohdutuksemme perustuu tähän, niin vaikka itse muutummekin, olemme varmat siitä, että pakenemme hänen tykönsä, joka on muuttumaton.

Näinhän hän itse vakuuttaa Malakian 3. luvussa: Minä, Herra, en muutu (Mal. 3:6), samoin Roomalaiskirjeen 11. luvussa: Ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu (Ro. 11:29). Näinhän olen opettanut Sidottu ratkaisuvalta -nimisessä kirjassani ja muuallakin. Onhan tehtävä ero sen välillä, milloin on puhe jumaluuden tuntemuksesta tai ennemminkin jumaluuden olemuksesta, eli siis puhuttava kätketystä Jumalasta tai ilmoitetusta Jumalasta. Sikäli kuin Jumala ei ole ilmoitettu, ei meillä ole mitään uskoa, mitään tietoa eikä mitään tuntemusta. Silloin onkin pitäydyttävä tähän sanaan: Mikä on meidän yläpuolellamme, ei ole meitä varten.

Sellaiset ajatukset nimittäin, joilla nuuskitaan jotakin, joka on ylempänä, yli ja ulkopuolella Jumalan ilmoituksen, ovat suorastaan Perkeleestä. Niillä ei saada sen enempää aikaan kuin että syöksemme itsemme tuhoon, ne kun ottavat tutkimisen kohteeksi asian, joka on tutkimaton, nimittäin Jumalan, joka ei ole ilmoittanut itseään. Pitäköön sen sijaan Jumala ennemminkin päätöksensä ja salaisuutensa peitossa. Ei meillä ole mitään aihetta ponnistella siihen, että ne tulisivat meille julkisiksi.

Pyysihän Mooseskin, että Jumala näyttäisi hänelle kasvonsa. Mutta Jumala vastasi: Sinä näet minun selkäpuoleni, mutta minun kasvojani et voi nähdä (2Ms. 33:23). Onhan jo tuo uteliaisuuskin itse perisynti, johon tunnemme vetoa valmistellaksemme itsellemme tietä Jumalan luokse luontomme mukaisella pohdiskelulla. Se on kuitenkin suunnaton synti ja jo yrityskin on hyödytön ja turha. Sanoohan Kristus: Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani (Joh. 14:6). Sen tähden, kun lähestymme Jumalaa, joka ei ole itseään ilmoittanut, siellä ei ole mitään uskoa, ei mitään sanaa eikä Jumalan-tuntemusta, koska Jumala on näkymätön, etkä sinä voi häntä tehdä näkyväksi.

Vielä Jumala on ankarasti kieltänyt yritykset tavoitella Jumalan olemusta. Niinpä Kristus sanoo apostoleille Apostolien tekojen 1. luvussa näiden kysyessä: Tälläkö ajalla Jumalan valtakunta jälleen rakennetaan?, Ei ole teidän asianne tietää aikoja (Ap.t. 1:7). Salli minun olla kätkettynä siinä, missä en ole itseäni sinulle ilmoittanut, tai olet itse syynä omaan tuhoosi. Näinhän Aadam lankesi kauhealla tavalla. Hän ryhtyi ottamaan selkoa Jumalan valtasuuruudesta ja sen kirkkaus koitui hänelle tuhoksi.

Heti alusta alkaen Jumala jo tahtoi olla tätä uteliaisuutta vastaan. Näin hän on esittänyt tahtonsa ja tarkoituksensa: Minä kyllä tuon sinulle tarkoin julki ennaltatietämykseni ja ennaltamääräämykseni, mutta en käytä siihen järjenmukaisen ja lihallisen viisauden tietä, niin kuin sinä kuvittelet. Minä teen näin: Jumalasta, joka ei ole ilmoitettu, minä muutan ilmoitetuksi ja pysyn silti samana Jumalana. Minä tulen lihaan eli lähetän Poikani, ja hän kuolee sinun syntiesi sovitukseksi ja nousee kuolleista. Tällä tavoin täytän myös halusi, niin että saat tietää, oletko ennaltamäärätty vai et. Katso, tämä on Poikani; kuule häntä (Mat. 17:5). Katso häntä, kun hän makaa seimessä, äitinsä helmassa, ristillä riippumassa. Huomaa, mitä hän tekee, mitä puhuu. Siinä varmasti havaitset minut. Joka näkee minut, Kristus sanoo, näkee myös Isän (Joh. 14:9). Jos kuulet häntä, olet kastettu hänen nimeensä ja rakastat hänen sanaansa, silloin olet varmasti ennaltamäärätty ja autuudestasi varma. Jos taas herjaat hänen sanaansa tai halveksit sitä, olet kirottu. Koska se, joka ei usko, tulee tuomituksi.

Muut, järjen tai lihan ajatukset saat surmata, koska Jumala kiroaa ne. Pyri ainoastaan siihen, että otat omaksesi Pojan ja että sydämessäsi miellyt Poikaan, hänen syntymäänsä, ihmetekoihinsa ja ristiinsä. Niissä näet on elämän kirja, johon nimesi on kirjoitettuna. Siinä on ainoa ja aina saatavilla oleva lääke sitä kauheaa tautia vastaan, jonka saastuttamina ihmiset Jumalan heitä tutkiessa tahtovat kuvittelussaan astua esiin syöksyen lopulta epätoivoon tai halveksuntaan. Jos tahdot välttää epätoivon, Jumalan vihan ja herjauksen, jätä arvelusi salatusta Jumalasta ja luovu turhasta ponnistelustasi päästä näkemään Jumalan kasvoja. Muussa tapauksessa joudut alituisesti takertumaan epäuskoosi ja kiroukseen ja olet lopulta tuhon oma. Eihän se, joka epäilee, usko. Ja koska hän ei usko, hän joutuu tuomittavaksi.

Näin ollen meidän pitäisi torjua nuo kirotut sanat, joista epikuurolaiset rehentelevät: Jos on pakko näin tapahtua, tapahtukoon sitten. Jumala ei sitä varten ole astunut alas taivaasta, että tekisi sinut epävarmaksi ennaltamääräämyksestä, opettaisi sinut halveksimaan sakramentteja, synneistäpäästöä ja muita säätämyksiään. Päinvastoin hän on asettanut ne sitä varten, että tekisi sinut täysin varmaksi ja hävittäisi sydämestäsi epäilyksen taudin niin, ettet vain sydämessäsi uskoisi, vaan myös ruumiillisilla silmilläsi näkisit ja käsin voisit koskettaa. Mistä syystä siis hylkäät kaiken tuon ja valitat, ettet tiedä, oletko ennaltamäärätty? Sinulla on evankeliumi, olet kastettu, sinulla on päästö synneistä ja olet kristitty, mutta silti epäröit ja väität, ettet tiedä, uskotko vai et. Etkä pidäkään totuutena sitä, mitä Jumalan sana saarnaa Kristuksesta ja sakramenteista?

Sanonet kuitenkin: En voi uskoa. Moniahan vaivaa tämä koettelemus. Muistan, kuinka Torgaussa tyköni tuli muuan naisparka ja valitti kyynelsilmin, ettei hän voinut uskoa. Sitten luin hänelle uskontunnustuksen kohdat järjestään ja kysyin häneltä kustakin, oliko niin tapahtunut vai ei. Hän vastasi: Käsitän sen kaikin kohdin olevan totta, mutta en voi uskoa. Saatanan harhaahan se oli. Sanoin siis, että jos päättelet, että kaikki tämä on totta, ei sinulla ole mitään aihetta valittaa epäuskoasi. Jos näet et epäile sitä, että Jumalan Poika on kuollut puolestasi, varmasti silloin uskot. Eihän usko muuta ole kuin tuon kaiken pitämistä varmana ja epäilemättä totuutena.

Jumala sanoo sinulle: Kas, sinulla on Poikani, kuule häntä ja ota hänet vastaan. Jos näin teet, olet jo varma uskosta ja pelastuksestasi. En kuitenkaan tiedä, voit sanoa, pysynkö uskossa. Ota kuitenkin tämä lupaus ja ennaltamääräys vastaan äläkä rupea liian uteliaana kyselemään Jumalan salaisista aivoituksista. Jos uskot ilmoitettuun Jumalaan ja otat vastaan hänen sanansa, se vähin erin ilmaisee myös salatun Jumalan, koska joka näkee minut, näkee myös Isän (Joh. 14:9). Se joka hylkää Pojan, menettää ilmoitetun Jumalan mukana myös sen, jota ei ole ilmoitettu. Mutta jos lujassa uskossa riiput kiinni ilmoitetussa Jumalassa niin, että sydämesi tajuaa, ettet voi menettää Kristusta, vaikka sinulta kaikki muu riistettäisiin, silloin olet aivan varmasti ennaltamäärätty ja ymmärrät salatun Jumalan; ymmärräthän hänet jo läsnä olevan perusteella. Tunnethan Pojan ja hänen tahtonsa, että hän tahtoo ilmoittaa itsensä sinulle ja että hän tahtoo olla sinun Herrasi ja autuaaksitekijäsi. Ole siis varma siitä, että myös Jumala on sinun Herrasi ja Isäsi.

Katsohan, kuinka ihanasti ja suopeasti Jumala päästää sinut tästä kauheasta koettelemuksesta, jota Saatana nykyään ihmeellisesti korostaa tehdäkseen ihmisistä epäileviä ja epävarmoja ja lopulta vieroittaakseen heidät Jumalan sanasta. Miksi kuuntelisit evankeliumia, jos kaikki kuitenkin on ennaltamääräyksen varassa, he sanovat. Tällä tavoin hän riistää meiltä sen ennaltamääräämyksen, joka on varmistettu Jumalan Pojan toimesta ja sakramenteilla, ja tekee meistä epävarmoja juuri siinä, missä olemme aivan varmat. Vieläpä jos hän käy arkojen omientuntojen kimppuun tätä koettelemusta käyttäen, nämä kuolevat epätoivoon.

Näinhän minulle oli vähällä tapahtua, jos ei Staupitz olisi vapauttanut minua siitä vaivasta. Mutta jos he ovat halveksijoita, heistä tulee pahimman lajin epikuurolaisia. Painakaamme pikemminkin sydämeemme seuraavat lauseet. Johanneksen 6. luku: Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä häntä vedä (Joh. 6:44). Kenen vuoksi? Minun. Joka näkee minut, näkee myös Isän. Ja Moosekselle lausuttu sana: Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon (2.Ms. 33:20). Samoin: Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut (Ap.t. 1:7). Menkää ja pankaa toimeen, mitä minä käsken. Älä pyri siihen, mikä on sinulle liian vaikeata, äläkä tutkistele asioita, jotka käyvät yli voimiesi, mutta mitä sinulle on Jumala tehtäväksi antanut, sitä ajattele aina äläkä huolehdi muista hänen teoistaan (Siir. 3:22). Kuule lihaan tullutta Poikaa, ja itsestään aukeaa sinulle ennaltamääräämys.

Staupitz lohdutti minua seuraavilla sanoilla: Miksi kiusaat itseäsi moisilla pohdiskeluilla? Luo katseesi Kristuksen haavoihin ja hänen vereensä, joka on vuotanut sinun edestäsi. Niistä loistaa ennaltamääräämys. On siis kuultava Jumalan Poikaa, joka on lähetetty lihaan ja ilmestynyt sitä varten, että tekisi tyhjäksi Perkeleen teot ja antaisi sinulle varmuuden ennaltamääräämyksestä. Sen tähden hän sanoo sinulle: Sinä olet minun lampaani, koska kuulet minun ääneni. Ei kukaan voi riistää sinua minun käsistäni (Joh. 10:29).

Monet, jotka eivät ole taistelleet tätä koetusta vastaan tuohon tapaan, ovat syöksyneet perikatoon. Sen vuoksi on hurskaita varustettava huolellisesti. Tällä tavoin muuan erakko, josta Isien elämäkerrat kertovat, kehottaa kuulijoitaan karttamaan kerrotun kaltaisia kuvitelmia. Hän sanoo: Jos näet jonkun saaneen jo jalansijan taivaaseen, vedä hänet alas. Näinhän pyhät vastakääntyneet tavallisesti ajattelevat Jumalasta Kristusta huomioon ottamatta. Nämä ovat niitä, jotka yrittävät kiivetä taivaaseen ja saada kummallekin jalalle sijaa sinne. Yhtäkkiä he kuitenkin vajoavat helvettiin. Varokoot siis hurskaat ja pyrkikööt vain siihen, että oppisivat pitämään kiinni Jumalan Pojasta Jeesuksesta, joka on sinun Jumalasi, sinun hyväksesi lihaan tullut. Opi tuntemaan hänet ja kuule häntä, löydä ilosi hänessä ja kiitä häntä. Jos omistat hänet, silloin sinulla on sekä salattu Jumala että ilmoitettu hänen kanssaan. Ja hän on ainoa tie, totuus ja elämä, jonka ulkopuolelta et voi löytää mitään muuta kuin tuhoa ja kuolemaa.

Mutta sitä varten hän on tullut ilmoille lihassa, että riistäisi meidät kuolemasta, lihasta ja Perkeleen vallasta. Kun tämän opimme tuntemaan, syntyy siitä pakostakin suunnaton riemu ja mielihyvä, koska Jumala on muuttumaton ja koska hän toimii muuttumattomasti eikä voi itseänsä kieltää, vaan pitää voimassa lupauksensa. Eivät siis moiset ajatukset eli ennaltamääräämystä koskevat epäilykset ole mielivallan alaisia, vaan ne ovat jumalattomia, rikollisia ja pirullisia. Milloin Perkele siis käy niitä käyttäen kimppuusi, sano vain: Minä uskon meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen, josta olen täysin varma, että hän on lihaan tullut, kärsinyt ja kuollut minun hyväkseni. Hänen kuolemaansa olen kastettu. Kun näin vastaat, hälvenee koettelemus ja Saatana kääntyy pakoon.

Usein aikaisemminkin olen kertonut esimerkin eräästä luostarisisaresta, joka joutui samaan koettelemukseen. Paavikunnan aikanakin on ollut monia hurskaita, jotka ovat joutuneet näihin koetuksiin, todella helvetillisiin, kironalaisten ajatuksiin. Eihän ole eroa epäilyksissä olevalla ja kirotulla. Tällä sisarella oli, milloin tunsi Saatanan häntä tähtäävän tulinuolillaan, tapana sanoa vain: Olen kristitty.

Näin on meidänkin tehtävä, luovuttava väittelystä ja sanottava vain: Olen kristitty, mikä merkitsee: Jumalan Poika on tullut lihaan ja syntynyt, hän on lunastanut minut ja istuu Isän oikealla puolella ja hän on minun Vapahtajani. Näin sitten voit torjua mahdollisimman harvoin sanoin Saatanan kimpustasi: Mene pois, Saatana! Älä aja sydämeeni epäilystä. Jumalan Poika on tullut tähän maailmaan tehdäkseen tyhjäksi sinun työsi ja epäilyksen. Silloin koettelemus lakkaa ja sydän palaa rauhaan, lepoon ja Jumalaa rakastamaan.

Muuten jonkun ihmisen tahtoon kohdistuva epäluulo ei ole syntiä. Epäileehän Iisak sitä, saako hän jäädä henkiin ja onko hänellä kunnon kestiystävä. Ihmiseen voin aina kohdistaa epäluuloja ja niin minun pitääkin tehdä. Eihän hän ole minun pelastajani, ja kirjoitettu on: Älkää luottako ruhtinaihin (Ps. 146:3). Ihminen on valheellinen ja petollinen. Sen sijaan Jumalan kanssa toimittaessa on epäily poissuljeltu. Hänhän ei tahdo eikä voikaan olla muuttuvainen eikä valheellinen. Tärkeintä siinä palveluksessa, jota hän vaatii, on että pidät häntä totuudellisena. Siksi hän on antanutkin sinulle täysin varmat perusteet varmuudestaan ja totuudellisuudestaan. Hän on antanut Poikansa lihaan ja kuolemaan ja asettanut sakramentit, jotta tietäisit, ettei hän tahdo olla petollinen vaan totuudellinen. Hän ei myöskään vahvista tätä hengellisin perustein, vaan käsin kosketeltavin. Minähän näen veden, näen leivän ja viinin, näen sananpalvelijan; kaikki tämä on aineellista, ja näissä aineellisissa muodoissa hän ilmoittaa itsensä. Jos on kysymys toiminnasta ihmisten kanssa, silloin sinun on mahdollista olla epävarma, mitä kenestäkin uskot ja kuinka toiset suhtautuvat sinuun. Mutta Jumalasta sinun on varmasti ja epäröimättä pääteltävä, että hän on sinulle laupias Kristuksen tähden ja että olet lunastettu ja pyhitetty Jumalan Pojan kalliilla verellä. Näin olet myös varma ennallamääräämyksestäsi, ja poissa ovat kaikki uteliaat ja vaaralliset Jumalan salaisia suunnitelmia koskevat kysymykset, joita Saatana yrittää meissä virittää, kuten hän esivanhemmallemme teki.

Kuinka onnekas Aadam olisikaan ollut, jos hän valppaasti olisi pitänyt silmällä Jumalan sanaa ja syönyt kaikista muista puista paitsi siitä, josta häntä oli kielletty syömästä. Mutta hän tahtoi ottaa selville, mitä Jumalalla oli ollut mielessä, kun hän oli ihmistä kieltänyt nauttimasta tuon yhden ainoan puun hedelmää. Tähän tuli mukaan tuo kelvoton opettaja Saatana, joka yllytti tuohon uteliaisuuteen ja edisti sitä. Näin Aadam syöksyi syntiin ja kuolemaan.

Jumala ilmoittaa meille tällä tavoin tahtonsa Kristuksessa ja evankeliumissa. Mutta se tympäisee meitä ja meitä viehättää Aadamin esimerkin mukaan kielletty puu ennen kaikkea muuta. Tämä vika on meihin luonnostamme juurtunut. Kun paratiisi ja taivas on meiltä suljettu ja enkeli sinne vartijaksi pantu, me teemme turhia yrityksiä sinne tunkeutuaksemme. Totta on, mitä Kristus sanoo: Jumalaa ei kukaan ole milloinkaan nähnyt (Joh. 1:18), ja kuitenkin Jumala on suunnattomassa hyvyydessään ilmoittanut itsensä meille tyydyttääkseen meidän kaipauksemme, ja suonut meille näkyvän kuvan. Kas, tässä sinulla on oma Poikani ja se, joka häntä kuulee ja saa kasteen, sen nimi on kirjoitettu elämän kirjaan. Tämän minä ilmoitan Pojassani, jota voit käsin koskettaa ja silmin katsella.

Olen tahtonut tästä näin tunnollisesti ja tarkoin kehottaa ja opettaa, koska kuolemani jälkeen monet ottavat kirjani tutkittavikseen ja tahtovat niillä vahvistaa kaikenlaisia omia harhojaan ja erehdyksiään. Kuitenkin olen kirjoittanut muussa yhteydessä, että kaikki on ehdotonta ja välttämätöntä, mutta samalla olen tähän lisännyt sen, että katse on luotava ilmoitettuun Jumalaan, niin kuin virressä veisaamme: Er heist Jesu Christ, der Herr Zebaoth, und ist kein ander Gott. (Hänen nimensä on Jeesus Kristus, Herra Sebaot, eikä muuta Jumalaa ole.) Ja muussa yhteydessä useasti. Nämä kohdat he kuitenkin tulevat ohittamaan ja ottavat esiin vain ne, jotka puhuvat salatusta Jumalasta. Siispä te, jotka olette minun kuulijoitani nyt, muistakaa, että minä olen opettanut tätä: Ei ole tutkisteltava salatun Jumalan ennaltamääräämystä. Sen sijaan on tyydyttävä siihen, mitä kutsumus ja sananpalvelijan virka ilmoittavat. Sen nojalla voit nimittäin olla varma uskostasi ja pelastuksestasi ja sanoa: Minä uskon Jumalan Poikaan, joka on sanonut: Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä (Joh. 3:36). Hänessä siis ei ole kadotustuomiota eikä vihaa, vaan Jumalan mielisuosio. Tämän saman asian olen muuallakin kirjoissani tuonut julkisesti esiin ja nyt lausun sen myös suullisesti julki. Tämän olen siis lausunut puolustuksekseni.


Teksti on katkelma teoksesta Ensimmäinen Mooseksen kirjan selitys 25-31, kohdasta 26:9 (Suomen Luther-säätiö, 2006).