Miksi opiskella logiikkaa?

John W. Robbins
Sen saattaisin mielelläni sallia, että ne Aristoteleen kirjat, jotka käsittelevät logiikkaa, retoriikkaa ja runousoppia, edelleen säilytettäisiin käytännössä, joko sellaisinaan tai lyhennettyinä, jotta nuoret miehet voisivat niitä hyödykseen lukea ja niiden avulla harjaantuisivat hyvin puhumaan ja saarnaamaan. (Luther)

Miksi opiskella logiikkaa? Mitä sellaista logiikka voi meille opettaa, mitä kemia tai historia ei pysty selittämään? Ovatko elämän mysteerit logiikkaa syvempiä? Jos aiot opiskella logiikkaa ainoastaan sen takia, että se on pakollinen aine opintosuunnitelmassasi, niin toinen kysymys on aiheellinen: miksi se kuuluu opintosuunnitelmaan? Miksi logiikka on niin tärkeä aine, että joku on määrännyt sen pakolliseksi?

Näihin kysymyksiin vastataan, mutta vastaus ei ehkä ole tarkalleen odotuksiesi mukainen. Koska monet ihmiset ylenkatsovat logiikkaa, siksi on tarpeellista mm. ymmärtää logiikan ja moraalin välinen suhde. Tosiasia on, että monet ihmiset ajattelevat ettei logiikkaa pitäisi opiskella. Meille sanotaan: elämä on logiikkaa syvempää tai: elämä on vihreätä, mutta logiikka on harmaata ja kuollutta. Runoilijat sanovat meille, että me murhaamme saadaksemme leikellä. Moni ajattelee, että aikaa tulisi hyödyntää paremminkin rukoilemalla, protestoimalla tai saarnaamalla. Tai jos he kallistuvat enemmän naturalismiin, he saattavat ehdottaa oman navan tai auringonlaskun tutkiskelua, tai kokeiden suorittamista laboratoriossa. Siispä, miksi opiskella logiikkaa? Voimme ehkä paremmin vastata tähän kysymykseen, jos ymmärrämme mitä logiikka on.

Mitä logiikka on

Peruskoulussa opetettiin asioita kuten lukemista, kirjoittamista ja laskuoppia. Näitä aineita pidetään aiheellisesti perusteellisina kaiken lisäkoulutuksen suhteen. Ei voida opiskella historiaa, kasvitiedettä tai tietojenkäsittelyä ilman lukutaitoa. Lukeminen, kirjoittaminen ja laskuoppi ovat perusteellisia työkaluja, jotka sallivat jatkokoulutuksen, jopa autolla ajamisen, ostoksien teon ja työpaikan hankkimisen.

Voisiko olla jotain vieläkin perusteellisempaa kuin nämä kolme perusasiaa? Jotakin niin ilmiselvää, ettei suurin osa ihmisistä edes näe sitä, puhumattakaan siitä, että he opiskelisivat sitä? Mikä on yhteistä laskennossa, lukemisessa ja kirjoittamisessa? Vastaus on tietenkin ajattelu. Lukeminen ja kirjoittaminen edellyttää ajattelua. Ajattelun, niinkuin kaiken muunkin, tulisi tapahtua tiettyjen sääntöjen mukaan, jotta ajatelisimme oikein. Joskus teemme virheitä ajattelussamme. Hyppäämme johtopäätöksiin, teemme epäoikeutettuja olettamuksia, yleistämme. On olemassa oppiaine, joka luetteloi nämä virheet, jotka se osoittaa meille, jotta voisimme tunnistaa ne jatkossa ja selittää meille säännöt virheiden välttämiseksi. Tämä oppiaine on logiikka.

Logiikan paikka

Logiikka ei ole psykologiaa. Se ei kuvaa sitä mitä ihmiset ajattelevat tai miten he saavuttavat johtopäätöksiä, vaan se kuvaa miten ihmisten tulisi ajatella, jotta he ajattelisivat oikein. Se on enemmän laskuopin kuin historian kaltainen, sillä se selittää säännöt oikean lopputuloksen saavuttamiseksi.

Logiikka koskee kaikkea ajattelua, se on perusteellista jokaisella alalla, maataloudesta astronomiaan. Ei ole olemassa erilaisia logiikan lajeja, kuten yksi filosofiaa, toinen uskontoa varten, vaan ajattelun säännöt, jotka koskevat esim. politiikkaa koskevat myös kemiaa. On yrittetty kieltää tämä ja varata jonku tietty alan logiikan ulkopuolelle. Teologiasta ja taloustieteestä on yritetty tehdä epäloogisten argumenttien pyhäkköjä. Tätä kutsutaan polylogismiksi --monta logiikkaa-- joka todellisuudessa on logiikan kieltämistä.

Jotta voitaisiin sanoa, että on monenlaista logiikkaa, on kuitenkin käytettävä olemassaolevan logiikan sääntöjä. Annetaan niiden, jotka sanovat, että on toisenlaistakin logiikkaa, käyttää tätä toista logiikkaa ilmaisemaan näkemystään. Se on kuin sanoisi, että on kahdenlaista (tai useampaa) laskuoppia. Toinen jossa kaksi plus kaksi on neljä ja toinen jossa kaksi plus kaksi on jotain muuta. Jos joku halventaa tai vähättelee logiikkaa, hänen on käytettävä logiikan sääntöjä hyökkäyksessään ja täten murentaa oman väitteensä. Tämä on ehkä paremmin nähtävissä käsiteltäessä yhtä nimenomaista logiikan lakia.

Logiikan lait

Logiikan ensimmäinen laki on ristiriidan laki, jota hiljattain on alettu kutsumaan ristiriidattomuuden laiksi. Kummatkin käsitteet viittaavat samaan lakiin. Aristoteles ilmaisi tämän lain näin: Sama attribuutti ei voi samanaikaisesti kuulua ja ei kuulua samalle subjektille samassa suhteessa. Tämä laki ilmaistaan symbolisesti: ei samanaikaisesti A ja ei A. Vaahteranlehti voi olla molemmat, vihreä ja ei vihreä (keltainen), mutta se ei voi olla sitä samanaikaisesti ja samassa suhteessa--se on vihreä kesällä ja keltainen syksyllä. Jos se on samanaikaisesti vihreä ja keltainen, se ei voi olla sitä samassa suhteessa. Yksi osa, olkoonpa kuinka pieni tahansa, on vihreä ja toinen osa on keltainen. Vihreys ja ei-vihreys eivät voi samanaikaisesti ja samanlaisesti kuulua vaahteranlehteen.

Toinen esimerkki: viiva voi olla kaareva tai suora, muttei samassa suhteessa. Yksi osa voi olla kaareva, toinen suora, mutta sama osuus ei voi olla sekä kaareva että suora.

Ristiriidan laki merkitsee jotakin enemmän. Se merkitsee, että lauseessa: Tämä viiva on suora, jokaisella sanalla on tietty merkitys. Tämä ei tarkoita jokin, kaikki tai ei. Viiva ei tarkoita koira, kukka tai kivi. On ei tarkoita ei ole. Suora ei tarkoita valkoista tai jotakin muuta. Jokaisella sanalla on lopullinen merkitys. Sanan ei ainoastaan tarvitse merkitä jotain, mutta sen pitää olla merkitsemättä jotain, jotta sillä voisi olla lopullinen merkitys. Viiva tarkoittaa viivaa, muttei tarkoita ei viivaa, koiraa, auringonnousua tai Jerusalemia.

Jos viiva tarkoittaisi kaikkea, se ei tarkoittaisi mitään, eikä kenelläkään, edes sinulla, olisi pienintäkään hajua siitä mitä tarkoitat kun sanot sanan viiva. Ristiriidan laki merkitsee sitä, että jokaisen sanan, merkitäkseen jotakin, on myös oltava merkitsemättä jotakin.

Logiikka ja moraali

Mitä tällä lailla ja loppuosalla logiikkaa on tekemistä moraalin kanssa? Yksinkertaisesti sitä, että kun Raamattu sanoo: Älä himoitse, niin jokaisella sanalla on tietty merkitys. Hyökkäys logiikkaa vastaan on hyökkäys moraalia vastaan. Jos logiikkaa ylenkatsotaan, niin myös ero oikean ja väärän, hyvän ja pahan, vanhurskaan ja epävanhurskaan välillä häviää. Ilman logiikkaa Jumalan sanat älä tapa tarkoittavat tapa päivittäin tai Stalin oli Walesin prinssi. Logiikan kieltäminen tarkoittaa moraalin loppua, sillä moraali ja etiikka ovat riippuvaisia ymmärryksestä. Ilman ymmärrystä ei voi olla moraalia. Kymmenen käskyä on ymmärrettävä ennen kuin niitä voi totella. Jos logiikka on epäoleellista tai jumalatonta, niin moraalinen käytös on mahdotonta, eikä sitä "käytännön" uskontoa, jota logiikan vähättelijät suosivat, voida harjoittaa ollenkaan.

Jotakin vieläkin pahempaa, jos jokin voisi olla pahempaa, seuraa logiikan hylkäämisestä. Jos logiikka ei hallitse kaikkea ajatusta ja ilmaisua, niin ei voida erottaa totuutta valheesta. Jos hylätään logiikka, niin Raamatun sanoessa, että Jeesus kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, ja nousi kolmantena päivänä kuolleista, merkitsevätkin ettei Jeesus kärsinyt Pontius Pilatuksen aikana, eikä Häntä ristiinnaulittu, eikä Hän kuollut, eikä Häntä haudattu, eikä Hän noussut kuolleista, sekä, että hunnien kuningas Attila rakasti suklaata ja pelasi golfia. Erot totuuden ja valheen, oikean ja väärän välillä katoavat, sillä ei voi olla eroja ilman ristiriidan lakia.

Kahdellakymmenennellä vuosisadalla logiikan hylkäämisestä on tullut erittäin suosittua. Moraalia koskevissa keskusteluissa kuulee usein sanottavan, ettei ole olemassa mustaa ja valkoista, vain harmaan eri sävyjä. Tällä tarkoitetaan ettei ole hyvää eikä pahaa, vaan kaikki toiminta ja kaikki vaihtoehdot ovat hyvän ja pahan sekoitusta. Kaikki on sallittua kun logiikka hylätään, koska ei voida erottaa hyvää pahasta. Logiikan hylkäämisen seuraukset, massamurhat, sota, abortit, kaikenlaiset rikokset, ovat ympärillämme. Logiikan hylkääminen on johtanut, ja sen on johdettava, moraalin hylkäämiseen.

Tietoon liittyvissä asioissa meille kerrotaan, että totuus on suhteellista. Se, mikä on totta sinulle, ei ehkä ole totta minulle. Kaksi plus kaksi voi olla sinulle neljä ja minulle 6,7. Tällaista myös seuraa logiikan hylkäämisestä. Kristillisyys on "totta" toisille ja budhalaisuus toisille. Toinen seuraus on vastenmielisyys kristillisyyttä kohtaan, sillä se väittää, ettei vain jotkut, vaan kaikki ihmiset ovat syntisiä, ja että Jumalan tykö on vain yksi Tie. Täydellinen totuus--joka on oikeasti liiallinen ilmaisu--on vaihdettu suhteelliseen totuuteen, joka on oikeasti ristiriitainen ilmaisu, kuten kulmikas ympyrä.

Logiikan käyttö ei ole valinnaista. Logiikka on niin perusteellista, että niiden, jotka hyökkäävät sitä vastaan on käytettävä logiikkaa hyökätäkseen sitä vastaan. He tarkoittavat jotain erityistä sanoessaan logiikka on epäpätevää. Logiikan vastustajien on käytettävä ristiriidan lakia tuomitessaan logiikkaa. Heidän on otaksuttava sen pätevyys julistaakseen se pätemättömäksi. Heidän on esitettävä argumentteja todistaessaan argumentit epäpäteviksi. He eivät voi hyökätä vihaamaansa kohdetta vastaan käyttämättä tätä hyökkäyksessään. He ovat sen roomalaisen sotilaan asemassa, joka pidätti Kristuksen, mutta eivät huomaa, niinkuin se sotilas huomasi, että heidän asemansa ja toimintansa ovat riippuvaisia niistä säännöistä, jotka he hylkäävät. Halventaessaan logiikkaa heidän on käytettävä logiikan sääntöjä. Sotilaan piti olla Kristuksen parantama ennen kuin hän pystyi jatkamaan pidätystä.

Raamattu ja logiikka

Johanneksen evankeliumin alussa Johannes kirjoitti: Alussa oli Logos, ja Logos oli Jumalan tykönä, ja Logos oli Jumala. Kreikkalainen sana Logos käännettään yleensä Sanaksi, mutta parempi käännös olisi Viisaus tai Logiikka. Sanamme logiikka tulee tästä kreikankielisestä sanasta logos. Johannes kutsui Kristusta Jumalan Viisaudeksi tai Logiikaksi. Jakeessa yhdeksän, hän sanoo, että Kristus on Totinen Valkeus, joka valistaa kaikki ihmiset, jotka maailmaan tulevat (kts. Biblia). Kristus, Jumalan logiikka, valaisee kaikki ihmiset. Jyrkästi sanottuna, ei ole olemassa pelkkää inhimillistä logiikkaa verrattuna jumalalliseen logiikkaan, niinkuin jotkut tahtoisivat. Jumalan logiikka valistaa jokaisen ihmisen, inhimillinen logiikka on Jumalan kuva. Jumala ja ihminen ajattelevat samalla tavalla--ei aivan samoja ajatuksia, sillä ihminen on syntinen ja Jumala on pyhä, mutta molemmat, Jumala ja ihminen, ajattelevat, että kaksi plus kaksi on neljä ja, ettei A voi olla ei-A. Molemmat, Jumala ja kristityt, ajattelevat, että vain Kristuksen sijaiskuolema voi ansaita pääsyn taivaaseen. Jumala ajattelee logiikan lakien mukaisesti. Hän ei tee virheitä, ei vedä vääriä johtopäätöksiä, eikä rakenna epäpäteviä argumentteja. Me teemme, ja se on yksi niistä syistä joiden takia apostoli Paavali kehottaa meitä vangitsemaan jokaisen ajatuksen Kristukselle kuuliaiseksi. Meidän tulisi ajatella niinkuin Kristus ajattelee--loogisesti.

Miksi opiskella logiikkaa?

Ensimmäinen vastauksemme tähän kysymykseen on oltava se, että Kirjoitukset käskevät meitä niin tekemään. Tulemme ymmärtämään väärin Kirjoitukset, jollemme opi ajattelemaan oikein. Pietari varoittaa niistä, jotka vääntelevät Kirjoituksia omaksi tuhokseen. Logiikan opiskelu auttaa meitä välttämään Kirjoitusten vääntelemistä ja yritystä saada ne tarkoittamaan jotain mitä ne eivät tarkoita. Westminsterin tunnustus, joka on kirjoitettu vuonna 1648, sanoo, että kaikki uskon ja elämän tarpeelliset asiat on, joko nimenomaisesti kirjattu Raamattuun tai siitä pääteltävissä. Vain logiikan opiskelun kautta voimme erottaa pätevän johtopäätöksen epäpätevästä johtopäätöksestä.

Logiikka on välttämätöntä, ei ainostaan Raamatun lukemisessa, vaan myös historian tai kasvitieteen tutkimisessa. Se soveltuu kaikkeen ajatteluun ja virheellisiä argumentteja on löydettävissä kaikista aiheista. Teologian lisäksi, logiikan opiskelu auttaa meitä ymmärtämään kaikkia aiheita paremmin. Joten, niinkuin Jumala sanoi profeetta Jesajan kautta, Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on.