18. viikko

Mitä tunnustat sanoessasi: Hän astui ylös taivaisiin?

Että Kristus, opetuslapsiensa silmien edessä, otettiin ylös maasta taivaaseen[1] ja, että Hän on siellä meidän eduksemme,[2] kunnes Hän tulee uudelleen tuomitakseen elävät ja kuolleet.[3]

[1] Lu. 24:50,51; Apt. 1:9-11
[2] Ro. 8:34; Heb. 7:23-25; 9:24
[3] Apt. 1:11; 3:20-21


Eikö sitten Kristus ole kanssamme maailman loppuun asti, kuten Hän on meille luvannut?[1]

Kristus on tosi ihminen ja tosi Jumala. Ihmisluontonsa puolesta Hän ei enää ole maan päällä,[2] mutta Hänen jumaluuteensa, majesteettisuuteensa, armonsa ja Henkensä eivät ole koskaan poissa luotamme.[3]

[1] Ma. 28:20
[2] Ma. 26:11; Joh. 16:28; 17:11; Apt. 3:19-21; Heb. 8:4
[3] Ma. 18:20; Joh. 14:16-19; 16:13


Mutta eivätkö Kristuksen kaksi luontoa tällöin joudu erilleen, jos Hänen ihmisluontonsa ei ole läsnä siellä missä Hänen jumaluutensa on?

Eivät lainkaan, sillä Hänen jumaluutensa on rajaton ja läsnä kaikkialla.[1] Josta on seurattava se, että Hänen jumaluutensa todellakin ylittää sen ihmisluonnon, jonka Hän on omaksunut, mutta siltikin se on tämän ihmisluonnon sisällä ja pysyy personalisesti yhdistettynä siihen.[2]

[1] Jer. 23:23,24; Apt. 7:48,49
[2] Joh. 1:14; 3:13; Ko. 2:9


Miten Kristuksen taivaaseen astuminen hyödyttää meitä?
  1. Hän on Puolustajamme taivaassa Isänsä edessä[1]
  2. Meillä on omaa lihaamme taivaassa varmana vakuutena siitä, että Hän, meidän Päämme, ottaa myös meidät, Hänen jäsenensä ylös luoksensa[2]
  3. Hän lähettää meille Henkensä vastavakuutena,[3] jonka voimasta elämämme tarkoitus ei ole maanpäällisissä asioissa, vaan ylhäällä olevissa asioissa, jossa Kristuskin on, istuen Jumalan oikealla puolella[4]

[1] Ro. 8:34; 1Jo. 2:1
[2] Joh. 14:2; 17:24; Ef. 2:4-6
[3] Joh. 14:16; Apt. 2:33; 2Ko. 1:21,22; 5:5
[4] Ko. 3:1-4