32. viikko

Miksi meidän on silti tehtävä hyviä tekoja, kun kerran olemme lunastetut kurjuudestamme yksin armosta, Kristuksen kautta ja ilman mitään omaa ansiotamme?

Koska Kristus, lunastettuaan meidät verellänsä, myös uudistaa meidät Pyhän Henkensä kautta Hänen kuvaksensa niin, että koko elämällämme osoittaisimme kiitollisuutemme Jumalalle Hänen lahjoistaan[1] ja, että Hän saisi kauttamme kunnian.[2] Edelleen, jotta me itse vakuuttuisimme uskostamme sen hedelmistä[3] ja, jotta jumalisella elämällämme voittaisimme lähimmäisemme Kristukselle.[4]

[1] Ro. 6:13; 12:1,2; 1Pi. 2:5,9-10,12
[2] Ma. 5:16; 1Ko. 6:19,20
[3] Ma. 7:17,18; Gal. 5:22-24; 2Pi. 1:10,11
[4] Ro. 14:17-19; 1Pi. 3:1,2


Voivatko ne pelastua, jotka eivät käänny Jumalan puoleen kiittämättömästä ja katumattomasta elämästään?

Eivät suinkaan. Kirjoitukset sanovat, ettei kukaan siveetön, epäjumalanpalvelija, avionrikkoja, varas, ahne, juopottelija, pilkkaaja, rosvo, tai vastaava peri Jumalan valtakuntaa.[1]

[1] 1Ko. 6:9,10; Gal. 5:19-21; Ef. 5:5,6; 1Jo. 3:14