2Pi. 1:21

Lainauksia luterilaisilta isiltä

Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.

Quenstedt

Profeettojen ja apostolien 'puhuminen' (lalia) ei ilmaise ja sisällä ainoastaan meidän uskomme suuria salaisuuksia tai niitä asioita, jotka kuuluvat välittömästi pelastavaan uskoon, ikään kuin pyhät Jumalan ihmiset olisivat puhuneet ja kirjoittaneet ainoastaan sellaisia asioita Pyhän Hengen inspiraation ja johtamisen kautta, kun taas toiset asiat, kuten historiaa, etiikkaa ja tiedettä koskevat asiat, he olisivat lisänneet vapaasti toimien ja omasta aloitteestaan sen jälkeen, kun Pyhän Hengen heitä kirjoittamiseen ajava vaikutus oli lakannut. 'Puhuminen' (lalia) koskee kaikkia asioita, jotka sisältyvät Raamattuun. Apostoli puhuu näet yleisesti, kun hän sanoo, että he puhuivat Pyhän Hengen johtamina (hypo pneumatos hagiou feromenoi elalesan). Edellisten jakeiden perusteella on selvää, että tämä määrittelemätön lause ilmaisee kollektiivista käsitettä. Tämän osoittaa se seikka, että pyhien Jumalan ihmisten 'puhuminen' (lalia) jakeessa 21, 'profeetallinen sana' (logos profetikos) jakeessa 19, 'profetia' (profeteia) jakeessa 21 ja 'Raamatun profetia' (profeteia grafes) jakeessa 20 tarkoittavat samaa, mutta tähän käsitteeseen lisätään selvin sanoin kollektiivinen sana 'kaikki' (pasa). Sen tähden yksikään profetia ei tullut koskaan ihmisen tahdosta, ja tästä seuraa, että yksikään Raamatun profetia ei ole yksityistä tulkintaa eikä pidä olla, vaan kaiken sen, mitä profeetat ja apostolit puhuivat ja kirjoittivat, sen he puhuivat ja kirjoittivat Jumalan johtamina. Ei ole myöskään olemassa viitettä eikä jälkeä minkäänlaisista supistuksista tai rajoituksista joidenkin Raamatun osien suhteen tässä johtamistoiminnossa.


Profeetat ja apostolit eivät puhuneet ja kirjoittaneet oman vapaan tahtonsa päätöksestä ja impulssista eivätkä, kuten Raamattu sanoo, aph heautoon, itsestään (Joh. 11:51; 16:13), vaan hypo pneumatos hagiou feromenoi, ts. Pyhän Hengen johtamina ja liikuttamina, tai theophoreetoi (Jumalan johtamina). Jos tämä on totta, niin siitä seuraa, että he eivät voineet missään olosuhteissa tehdä virheitä kirjoittaessaan eikä heidän saarnassaan tai kirjoittamisessaan ollut eikä voinut olla mitään vääristelyä, erhettä, erheen vaaraa eikä mitään epätotta, koska Pyhä Henki, joka on Totuuden Henki ja kaiken viisauden lähde ja jonka kätenä ja kynänä pyhät kirjoittajat olivat, ei voi pettää tai tulla petetyksi eikä hän voi erehtyä tai muistaa väärin.


Kirjoittajien sanotaan olevan feromenoi, Pyhä Henki vaikutti heissä, kannusti ja kuljetti heitä. He eivät olleet ikään kuin tiedottomia, jollaisia hurmahenget sanovat olevansa ja jollaiseksi pakanat kuvittelevat profeettojensa ekstaasin. Sitä ei tule myöskään käsittää niin, että profeetat eivät olisi ymmärtäneet niitä asioita koskevia profetioitaan, joista heidän tuli kirjoittaa. Tämä oli harha, jota aikoinaan opettivat montanolaiset, fryygialaiset, eli katafryygialaiset sekä priscillianistit.

Calovius

Me voimme päätellä, että kaikki se, mikä pyhissä kirjoituksissa ei ole yksityistä tulkintaa, on tallennettu Raamattuun, ei ihmisen tahdosta tai puhekyvystä, vaan Hengen jumalallisen inspiraation kautta. Nytpä pyhissä Kirjoituksissa ei ole mikään, ei edes pienin sana, ei yksi kirjainkaan, yksityistä tulkintaa. Sen tähden ei mikään, ei pieninkään sana tai merkki, tullut yksityisen ihmisen tahdosta tai mielipiteenä, vaan kaikki on jumalallisesti inspiroitu.

Johtaminen (phora) sisältää sekä mielen sisäisen valaisemisen että tiedon välittämisen siitä, mitä tuli sanoa ja kirjoittaa. Se sisältää myös sen kaltaisen ulkoisen kehotuksen, että tuo impulssi sai kielen ja kynän toimimaan yhtä lailla kuin älyn ja mielen. Tästä seuraa, ettei yksittäisten kirjoittajien eli Jumalan ihmisten mieliin ainoastaan annettu formaa eli sisältöä, vaan heille välitettiin myös sanat, kun Pyhä Henki pani ne heidän suuhunsa ja saneli ne heidän kyniinsä.


Rev. 2003-01-12
Robert D. Preusin teoksesta Raamatun inspiraatio, Tutkimus 1600-luvun luterilaisten dogmaatikkojen teologiasta. (Concordia 1999).