Jaak. 1:18

Martti Luther

Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla

Tahtonsa mukaan hän sanoo, se on, vain vapaan hyvän suosionsa mukaan, ilman velvoitetta, ilman meidän omaa ansiotamme tai kykyämme. Jos joku tällä syntymisellä syntyy, niin hän todellakin syntyy Hänen laupeutensa tahdosta, eikä oman etsimisensä, pyytämisensä ja kolkuttamisensa tähden, yhtä vähän ja vielä vähemmänkin, kuin luonnollinen lapsi syntyy itse toimivana, harrastavana, ansaitsevana. Vai kuinka kukaan sellainen osaisi muodostua iäti eläväksi hengeksi, joka ei taitanut omin voimin muodostua syntiseksi pian kuolevaksi lihaksi? Paljon enemmin tarvitaan taivaallista Isää synnyttämään elämää vanhurskaudessa ja totuudessa. Kukaan ei siis osaa syntyä omalla toimellansa, tahdollansa, taikka omasta ansiostansa, vaan kaikki on kiinni Isästä, joka synnyttää oman tahtonsa ja mielihyvänsä mukaan.

Kuten on eroa synnyttämisellä (toinen syntyy Hengestä, toinen lihasta), kuten on eroa syntyvien isässä (toinen on taivaallinen, toinen maallinen), kuten on eroa pojassa (toinen on kuolematon, vanhurskas ja pyhä, toinen kuolevainen, syntinen ja saastainen), niin on siemenkin erilainen, toinen on taivaallinen Jumalan sana, toinen on lihallinen, ei totuuden sana, vaan veren vaahto, vanhan synnillisen luonnon neste. Tästä syystä syntyvät totuuden lapset edellisestä, kantaen siemenensä voimaa ja luontoa, jälkimäisestä taas syntyvät turhuuden lapset, nämäkin kantaen siemenensä voimaa ja luontoa. Sillä kuten nisun siemenestä kasvaa nisun olki, sitten itse hedelmä, samoin syntyy totuuden siemenestä totuutta rakastava ihminen, ja synnin siemenestä syntinen ihminen, sitten esiintyy molempien hedelmä, totuus tai valhe, sanassa ja työssä kummankin oman luonnon ja lajin mukaan.

Mutta tästä apostoli Jaakobin sanasta paljastuu muutakin. Sillä sanoessaan: hän synnytti meidät sanalla, erottaa hän varsin selvästi tämän taivaallisen syntymisen kaikesta yleisestä maallisesta syntymisestä, koska edellinen vaikutetaan sanalla, jälkimäinen taas työn ja siemenen avulla. Mutta lisäten: totuuden sanalla, tekee hän meidät mitä vireimmiksi huomaamaan, että on olemassa toisenlaistakin syntymistä, joka myös vaikutetaan sanalla, mutta ei totuuden, vaan valheen ja turhuuden sanalla. Kun nyt tämäkin syntyminen tapahtuu sanalla, niin se petollisesti muistuttaa tuota taivaallista syntymää, mutta perustuen valheeseen se syöksee hirmuiseen perikatoon kaikki synnyttämänsä.

Tämän takia ei profeetoilla, apostoleilla, ei opettajillakaan ollut mistään suurempaa huolta, vaivaa ja tuskaa, kuin näiden väärentäjien, väärien apostolien ja väärien profeettojen vastustamisesta. Sillä tällaiset turmelevat Jumalan sanan (2Ko. 4:2) käyttäen sitä harhauttavasti, suoltaen Jumalan sanan nimessä erheidensä kuolettavaa myrkkyä, synnyttäen vain pelkkiä vääryyden lapsia, perkeleen lapsia, jonka apostolejakin he itse ovat. Synagogaa (väärää juutalaisuutta, esim. Hoes. 1:2) nuhdellaan huoruuteen karkaamisesta, se on, kuten Paavali (2Ti. 4:3) selittää: väärien opettajien haalimista korvasyyhyn tyydyttämiseksi. Näiden opit sitten hedelmöidyttävät ja synnyttävät valheen ja vääryyden lapsia. Tämä onkin pahin synnyttämisen muoto, sillä lihasta syntynyt syntinen voidaan vielä auttaa elämään, mutta väärästä hengestä syntynyt pysyy auttamattomasti hukkuvana.

Millainen siis voi siellä olla syntyminen, missä synnytetään ei Jumalan, vaan ihmisten sanalla? Millainen on sana, semmoinen on sikiö, ja millainen sikiö, sellainen kansa. Paikkansa siis pitää, että seurakunta syntyy ja kestää ainoastaan Jumalan sanasta. Hän synnytti, sanoo hän, meidät totuuden sanalla. Ei ole siis muuta sanaa etsittävä, selitettävä, hyväksyttävä, ellet samalla tahdo hävittää tämän jumalallisen synnyttämisen, hukuttaa seurakunnan ja upottaa Jumalan kansan kuten Faarao muinoin Egyptin virtoihin, se on, ihmissanalla syöstä perikatoon.


Osmo Saarikummun lyhennys ja modernisointi teoksesta Tohtori Martti Luteruksen puhe, jonka hän kirjoitti Litskan rovastin käytettäväksi. (Helsinki 1890).
Rev. 2004-01-11